
Säätiön tehtävänä on vaalia Wilhelm ja Else Stockmannin perintöä, jonka keskeisiä arvoja ovat inhimillisyys ja yhteiskunnallinen sitoutuminen. Toimintamme perustuu haluun tunnistaa ja kuunnella yhteiskunnan tarpeita.
Säätiö ei ota vastaan avustushakemuksia. Hallitus tekee päätöksensä asiantuntijoiden ehdotusten perusteella.
Wilhelm ja Else Stockmannin säätiö sr:n tarkoituksena on avustuksia myöntämällä:
Avustuksia voidaan myöntää myös yhdistykselle, säätiölle tai muulle yhteisölle, joka toimii kohdassa 2 mainittujen tarkoitusten hyväksi.
Vuonna 2025 säätiö perusti Karl Stockmannin lääketieteellisen palkinnon inhimillisyydestä ja yhteiskunnallisesta sitoutumisesta. Palkinnolla nostetaan esiin ansiokasta työtä kansantautien torjumiseksi Suomessa sekä tutkimuksen, ennaltaehkäisyn, diagnostiikan ja hoidon edistämiseksi.
Wilhelm Stockmann ja Else von Undritz löysivät toisensa 1800-luvun lopulla ja loivat yhteisen elämän, jota leimasivat inhimillisyys ja vahva sitoutuminen kaupunkiin ja heidän ympärillään oleviin ihmisiin.
Wilhelm Stockmann syntyi Helsingissä 25. marraskuuta 1868 kauppaneuvos G. F. Stockmannin ja tämän vaimon Dorothean viidentenä lapsena. Hän kouluttautui lääkäriksi, ja hänestä tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori vuonna 1904. Lääkärintyönsä ohella hänellä oli useita luottamustehtäviä, ja hän toimi aktiivisesti sosiaalisten kysymysten parissa. Hän yhdisti lääkärinuransa pitkäaikaiseen sitoutumiseen perheyritys Stockmanniin, jossa hän toimi henkilökunnan lääkärinä ja hallituksen jäsenenä vuodesta 1902 kuolemaansa saakka.
Else von Undritz syntyi 6. helmikuuta 1874. Wilhelm ja Else menivät naimisiin Helsingissä 26. kesäkuuta 1897.
Puolisot olivat kumpikin mukana erilaisissa hyväntekeväisyyshankkeissa. Wilhelm oli yksi Maitopisara-yhdistyksen perustajajäsenistä vuonna 1905, ja yhdistyksen toiminnasta tuli tärkeä edeltäjä Suomen nykyiselle äitiys- ja lastenneuvolatoiminnalle. Barnavårdsföreningen i Finland ja Majblomman olivat muita hankkeita, joita puolisot tukivat aktiivisesti.
Wilhelm kuoli 23. tammikuuta 1932. Else arvosti suuresti puolisonsa elämäntyötä ja halusi viimeisenä tahtonaan viedä eteenpäin ihanteita, jotka olivat leimanneet heidän yhteistä elämäänsä.
Testamentissaan Else määräsi, että pariskunnan kaikki varat ja omaisuus luovutettaisiin tätä tarkoitusta varten perustettavalle säätiölle. Else kuoli 9. tammikuuta 1953, ja jo seuraavana vuonna jaettiin säätiön ensimmäiset sosiaaliset avustukset.
Wilhelmin ja Elsen sitoutuminen ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin elää edelleen säätiön sosiaalisiin tarkoituksiin ja lääketieteelliseen tutkimukseen myöntämän tuen kautta.